Poikaystäväni on ystäviä ja en

Toisaalta haluan lyödä hanskat tiskiin ja perääntyä ylpeyteni ja ystäväni säilyttäen. Toisaalta en haluaisi antaa kaksin käsin pois jotain, mikä on tuonut elämääni niin paljon iloa. Haluanko Teemun sitten itse? En tahtoisi edelleenkään päättää. Oikeasti tahtoisin pitää hänet mahdollisuutenani, lupauksenani, salaisena ilonani. En muutenkaan oo mitenkään kauhean puhelias vaan aika hiljainen ja ehkä kans vähän ujo, eli en oikeastaan puhu poikien kanssa (joidenkin fiksumpien kanssa kyllä juttelu onnistuu, mutta ne pojat on semmosia, joita ei oikeastaan melkein kukaan arvosta eikä ne tunnu olevan mun tyyppiä). En tiedä mitä tekisin tän asian kanssa. En koskaan pitänyt suomeen jäämistä vaihtoehtona, aina oli unelmana asua ulkomailla. Ensin muutin lukion jälkeen Meksikoon, jossa oli yllättävän helppo tutustua vaihtareihin ja paikallisiin, ystäviä tuli nopeasti ja vaivattomasti. Luulin, että New Yorkin kaltaisessa kaupungissa olisi vähintään yhtä helppoa. 10. Aina puhuessani poikaystävästäni tai kertoessani vaikka meidän tapaamistarinaa jollekin, saan kuulla, miten hymyilen leveää hymyä ja puhun hänestä silmät loistaen. 11. Poikaystäväni on useimmiten tilanteissa se viilipytty, joka pysyy rauhallisena, kun taas minä olen temperamenttisempaa ja äkkipikaisempaa tyyppiä. 12. En nyt sano, että sinulla ei pitäisi olla poikaystävää tai että sinun ei pitäisi seurustella yliopistossa. Kaikella tavalla, jos mieliala iskee tai pidät joku, mene siihen. Minun neuvoni ei yksinkertaisesti ole mennä etsimään sitä. Voit olla avoin rakkaudelle ja romanssille ja poikaystävän mahdollisuudelle katsomatta aktiivisesti. Olen etsinyt, etsinyt ja etsinyt, mutta en vain löydä. Olen yrittänyt ja yrittänyt, pystynkö edes enempään? En tiedä mistä muut ovat kaverinsa hakkineet, täällä lähes kaikki tuntevat toisensa, vaikka iso kaupunki onkin. Ehkä harrastuksista löytäisi ystäviä, mutta entä jos ei ole mitään harrastusta. En ole tätä aiemmin tuntenut itseäni uhatuksi, vaikka tyttö onkin välillä kännissä tekstaillut poikaystävälleni ja ehdottanut tapaamista kahvin/tuopin merkeissä, sillä poikaystäväni on aina näyttänyt minulle viestit, eikä ole vastannut niihin joko mitään, tai sitten jotain: 'Taisit olla humalassa kun lähetit tuon viestin ...

Tunteiden purkua

2019.09.07 21:31 BlueberryFairie Tunteiden purkua

Mulla nyt on vaan sellanen olo, että haluun purkaa tuntojani. Anteeks jo etukäteen.
Mua on kiusattu alakoulusta lähtien. Eka se kiusaaminen oli vaan sellaista et mut jätettiin huomiotta, kaiken ulkopuolelle. Sit huomasin, että etenkin tytöt puhui seläntakana kaikenlaista. Päin naamaa kyllä oltiin kivoja, mutta heti kun käänsin selkäni niin alkoi paskan jauhaminen. Poikien kiusaaminen oli suorempaa, eli mua haukuttiin milloin rumaksi, milloin läskiksi mutta sentään ne teki sen päin naamaa. Muistuu mieleen eräs liikuntatunti kun jouduttiin pariutumaan poikien kanssa, jouduin erään pojan pariksi, joka kieltäytyi koskemasta minuun. Oloni oli tuossa vaiheessa sellainen etten tuntenut enää itseäni edes ihmiseksi. Välillä tuntuu, että koko "naiseuteni" vietiin tällä pois. En osannut olla tyttö, mutta selkeästi en Poikakaan, koska hekään eivät suostuneet ottamaan minua mihinkää mukaan. Vietin aikani siis yksin, usein pelaten kotona joko nes:llä tai pleikalla.
Oli helppo uppoutua mielikuvitusmaailmaan jossa olin sankari. Haaveilin siitä usein. Koulussa sain vain paskaa niskaan myös opettajalta, joka aika suoraan otti minut varoittavaksi esimerkiksi luokan eteen jos en osannut jotain. Niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin luin kirjaa liian läheltä. Ei tuntunut kivalta. Oma isäni on alkoholisti. Välillä pelkäsin äitini puolesta. Vaikka myöhemmin olen ymmärtänyt myös isäni olevan sairas, ei lapsuuteni ollut helppo. Välillä minua surettaa enemmän se, että isästä on kivojakin muistoja kuin se, että kuinka paska isä hän osasi olla. Olisi helppo vain lohduttautua sillä ajatuksella että toinen on paska ihminen, mutta aikuisuuteen kuuluu kai se että osaa katsoa asioita toisenkin kantilta; isäni joka oli kerran jättänyt itsemurhaviestin keittiön pöydältä jonka sain löytää ekana. Hän ei tehnyt sitä mutta selkeästi oli ajatellut asiaa useasti. Silloin en osannut reagoida asiaan. Olinhan vasta 13v.
Nopeasti aloin kiinnostua itseni vahingoittamisesta. Otin vinkkiä tv:stä dokumenteista missä käsiteltiin anoreksiaa ym. Lopulta päädyin irrottamaan ihokarvanpoistolaitteesta teriä, ja aloin viillellä itseäni käsiin. Kuitenkin huomasin, sen tuovan huomiota vaikka piilotin kaiken useasti pitkiin hihoihin. Aloin lopulta viillellä paikkoihin jotka eivät olleet näkyviä, kuten sisäreiteni. Haaveilin usein itseni tappamisesta ja ajattelin että tekisin sen lääkkeillä. Kerran nappasinkin vanhempien kaapista jotai lääkettä ja isän viinapullon, mutta päädyin oksentamaan kaiken ulos pakosta.
Kukaan lähelläni ei ollut kiinnostunut miten minulla menee. Uskoin sen todella ettei kukaan rakastanut minua. Ajattelin että ehkä he sitten muistaisivat minut jos olisin poissa, mutta olin kuitenkin liian pelkuri tekemään itsaria.
Aloin pian tuntemaan ja kuulemaan harhoja 16v. Ne olivat aika harmittomia aluksi. Lopulta oli kuin loputon kasetti olisi pyörinyt pääni sisällä ja hahmot haukkuivat minua jatkuvasti ja käskivät minua vain lopettamaan kaiken. Milloin olin feikki ja huomiohakuinen, toisaalta taas laiska. Voittaa en voinut. Aloin nähdä myös asioita, jotka kyllä tunnistin epätodellisiksi mutta en osannut luokitella itseäni mielisairaaksi, sillä koin olevani vain tyhmä ja saamaton.
Minulla oli usein tällainen kuvitelma että ihmiset nauhoittivat minua 24/7. Pelkäsin mennä kouluun koska luulin todella että he aikoivat ilkkua minulle kaikesta mitä tein. Lopulta en halunnut oikein mennä enää uloskaan sillä pääni sisällä kuulin vain kuin ohi kulkevat ihmiset haukkuivat minua mielessään. Jos joku vaivautui kiinnostumaan minusta ajattelin sen vain johtuvat siitä että he halusivat valehdella minulle ja huijata. Uskalsin lopulta puhua asioista lukion terkkarille. Pääsin juttelemaan vihdoin asioista ammatti-ihmisille. Lopulta asiat kuitenkin kääntyi siihen etten halunnut enää ottaa lääkkeitä, jotka saivat painoni nousemaan.
Sain lukion jälkeen koulutuspaikan korkeakoulusta insinööriopinnoille. Olin myös aloittanut ensimmäisen parisuhteeni. Luulin etten tarvitsisi enää ammattiapua. Asia osottautua vääräksi. Lopulta en käynyt edes kääntymässä koulussa. Ja kun olin kuluttanut läsnäoloni loppuun minut potkittiin ulos. En nostanut mitään tukia elin vain vanhempieni tuloilla. Sukulaiset aina ihmetteli outoa tyttöä joka oli aina lukittautunut huoneeseensa. Mutta en halunnut kohdata ketään. En uskaltanut mennä uloskaan muuta kuin tapaamaan poikaystävääni. Tulimme toimeen koska olimme ehkä samanlaisia antisosiaalisiapaskoja. Joka vuosi mietin koska tapan itseni, olin ajatellut hukuttautuvani paikalliseen järveen. En kuitenkaan voinut tehdä sitä koska en halunnut jättää kamalaa taakkaa poikaystävälleni. Suhde isäänikään ei ollut helppo, hän oli jatkuvasti kännissä piti öisin hereillä minua ja äitiä. Lopulta päässäni naksahti lopullisesti ja sanoin asioita joita en koskaan voi ottaa takaisin. Käskin isääni tappamaan itsensä, lopulta itkien huusin että pitääkö minun tappaa itseni. Isä tarttui tuolloin tiukasti käteeni kiinni niin tiukasti että käteni jäi mustelmille. Tiesin tällöin että hän kyllä välitti tarpeeksi mutta ei ehkä osannut ilmaista asiaa.
Elämä oli pelkkää kituuttamista. Tein ehkä parin kuun jaksoissa töitä, paskaduuneja, siivousta. Mutta pää ei kestänyt sitäkään hommaa. Lopulta vanhempani käskivät minun pistää itseni TE-toimiston listoille. Tein sen netissä jossa se oli helppoa. Uskalsin avautua te-tädille ongelmistani. Hän oli yllättävän ymmärtäväinen. Lopulta päädyin nuorten työpajalla. Olin siellä 3v. Sain ystäviä ja voimaa jatkaa eteenpäin. Pääsin uudestaan psykologin juttusille ja siinäkin asiassa päästiin eteenpäin. Lääkitys oli nyt kunnossa ja elämä ja rutiinit alkoi vihdoin voittaa. Olin pitkään kituuttanut vain poikaystäväni takia, mutta vihdoin piti myöntää että pelkäsin kuolemista. Halusin elää. Tuli kokeiltua monet työkokeilut ja lopulta päädyin työhön jossa viihdyin yli vuoden verran. Sitten sanoin että riittää paskaduunit ja hakeuduin opiskelemaan minulle mieleiselle alalle.
Opiskelut alkoi viime kuussa ja olen aika ylpeä itsestäni että olen pärjännyt tähänkin asti. Aluksi luulin etten eläisi edes 24v. Mutta tulipas äsken täyteen 29v. Menossa kohti 30v. En tiedä mikä tän pointti nyt oikein oli mutta mä toivon että tää antaa ehkä samanlaisille jotain toivoakin että asiat voi vielä muuttuakin. Kiitos jos jaksoit lukea.
Tldr: elämä oli paskaa mut nyt ihan jees
Edit: en mää mikkää 30v vielä oo. En osannut eilen ajatella kunnolla. Anteeksi.
submitted by BlueberryFairie to Suomi [link] [comments]


Smuuttisuu - Ystävät 5 ASIAA, JOITA POIKAYSTÄVÄNI EI TIEDÄ MINUSTA Brother Bear - On My Way (English Bu-Ray Version) [HD] 'Mä en tuntenut ketään. Olin tosi yksinäinen.' Stina Girs - Enemmän kuin ystäviä MITÄ TEEN KUN POIKAYSTÄVÄNI EI OLE KOTONA? TRIPLA DAY Teen poikaystävälle UUDET HIUKSET! PARHAAT YSTÄVÄT VASTAA TEIDÄN KYSYMYKSIIN MIKSI EN KÄYTÄ RINTSIKOITA?

Ajatuksiani ystävyydestä ja ystävystymisestä - Vilma P.

  1. Smuuttisuu - Ystävät
  2. 5 ASIAA, JOITA POIKAYSTÄVÄNI EI TIEDÄ MINUSTA
  3. Brother Bear - On My Way (English Bu-Ray Version) [HD]
  4. 'Mä en tuntenut ketään. Olin tosi yksinäinen.'
  5. Stina Girs - Enemmän kuin ystäviä
  6. MITÄ TEEN KUN POIKAYSTÄVÄNI EI OLE KOTONA?
  7. TRIPLA DAY
  8. Teen poikaystävälle UUDET HIUKSET!
  9. PARHAAT YSTÄVÄT VASTAA TEIDÄN KYSYMYKSIIN
  10. MIKSI EN KÄYTÄ RINTSIKOITA?

Vlogi videota mun arjesta! Kerro mitä tykkäsit videosta, ja muista laittaa peukku ylös sekä tilata mun kanava Tällä my day videolla puhun siitä, miksi en käyt rintaliivejä, miltä musta ... Lukkojen takana ilman avaimia. Ensimmäistä kertaa kosmetologilla. Sisustusta. Sprayaamista. Ilmaisia leffalippuja. Kylmää pätäkkää. Ystäviä. Avajaiset. Mikae... Tässä videossa vietän ihanan hemmottelu päivän, sillä mun py lähti saksaan 5 päiväksi tapaamaan sen kaveria. Sen sijaan, että jäisin kotiin masistelee, pääti... Perhekahvilasta moni äiti on löytänyt ystäviä ja apua jaksamiseen. Auta meitä auttamaan. Lahjoittamalla varmistat, että työmme perheiden hyväksi jatkuu. http... Letittämällä kiinnitettyjen takkujen poisto on helppoa - avaa vain letit - ja omat hiukset ovat taas entisellään. Huom! En ole parturi tai takku-alan ammattilainen. Tuli kyllä tätä videota katsellessa niin kiitollinen ja ylpeä fiilis siitä, että nuo ihanat naiset on mun ystäviä. Ollaan tosiaan kaikki 10 kotoisin Rovaniemeltä, mutta nykyisin neljä ... Vuoden ensimmäinen video! Tomas kysyi multa 5 kysymystä, joihin ei tiennyt vastausta. Käykää tsiigaa Tomaksen kanavalta video, jossa Tomas vastaa mun esittäm... Ystäville ja suunnitella, kuinka maan valloittaa// Kuinka kaaran hoitaa, kuntoon, et saahaan poijat// ... Ne on ystäviä, ne on ystäviä, en vaiha yhtään niistä. Category People & Blogs; New friends and new places to see (Uusia ystäviä ja uusia paikkoja nähtäväksi) With blue skies ahead (Sinisen taivaan ollessa edessä) Yes, I'm on my way (Kyllä, olen tulossa) En oikein usko enkeleihin, jotka seurais pilvenreunalta mun joka ainoata askelta. Mut äsken jokin tarttui meihin, se ohjas halki ihmismeren ja työnsi meidät kasvotusten. Ja se iski niin ...